"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, Ihana on sielujen toiviotie.." Maailma on todellakin niin kaunis! Olen saanut tänään kokea Jumalan -ihmeellistä- armoa, rakkautta ja läsnäoloa. Näen sen kun katson ympärilleni, kuulen sen ihmisten puheissa. Hymy menee väkisin silmäkulmiin saakka. Olen jaksanut tänään ihmetellä, sitä miten asiat voivatkin kääntyä niin totaalisen päälaelleen. Pienissä ja suurissa asioissa. Vaikeudet kääntyvät voitoiksi ja heikkoudessani Jumala on suuri. Kävi mielessä, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, tämän elämän lahjan. Jumalalle kiitos, en ole tehnyt yhtään mitään enkä totisesti ansainnut teoillani mitään!! Jumala rakastaa, se on ainoa vastaus, ainut mitä tarvitsen tietää.
Tunnen, että Jumala on johdattanut minut tänään myös keskusteluihin, ystäväni sanoja lainatakseni, "elämän epämukavuusalueelle". Miksikö? Varmaan koska taidan aika hyvin tietää mitä tarkoittaa elää elämän epämukavuusalueella. Nämä keskustelut ovat olleet hieman pelottavia, edelleen mietin uskallanko jakaa elämästäni, "vai petätkö jotenkin" kuitenkin? Osaanko edes puhua asioista oikealla tavalla? Olen kulkenut varpaillani, miettinyt uskallanko todella sanoa näin, uskallanko todella kertoa tämän asian ja uskallanko todella olla näin avoin. Olenko kenties hieman tyhmä jos paljastan itsestäni näin paljon "liikaa"? :D Tunnen, että Jumala on potkaissut minua perseelle ja sanonut, että sano vain. Olen iloinen, että olen siksi uskaltanut ottaa riskin ja huomannut että toinenkin avautuu. Minulla on siunattu olo, että nämä ihmiset jakoivat minulle elämäänsä ja olen itse saanut kertoa siitä mitä Jumala on tehnyt minun elämässäni. Se riittää. Viimeksi olin hieman ahdistunut siitä mitä sanon ihmisille. Kun joku kysyy, mitä Jumala tarkoittaa minulle, niin tunnen hieman paineita vastata oikein. Tänään sain vahvistusta siitä, että minun ei todellakaan tarvitse todistaa kenellekkään mitään, minun vastaukseni varassa ei ole se löytääkö joku Jumalan ja ymmärtääkö joku Hänet "oikein". Tuollainen pelko taisi olla hieman itsensä korokkeelle asettamista, onneksi Jumala todellakin on suurin. :) Saan tuntea, että minun sanani riittävät. Saan sanoa, että Jumala ei mahdu järkeeni, Jumala menee yli hilseeni. Minä järjelläni hyväksyn, etten järjelläni häntä ymmärrä tai voi selittää. Jumala ei pysy missään ymmärtämissäni ja hyväksymissäni rajoissa, vaan menee rajojen yli. Jumala on epäsovinnainen, oman tiensä kulkija. Outo lintu. Sillan rakentaja, edelläkävijä ja suunnan näyttäjä. Turvapaikka, satama, kotiluola ja syli.
Olen kiitollinen tästä päivästä, tästä elämästä. Kaikesta mitä se on ollut, kaikesta mitä se tulee olemaan.
"Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti