Todistin eilen nuortenillassa. Kerroin uskoontulostani ja päälle vähän tämän viikon herättämiä ajatuksia. Erosimme poikaystäväni kanssa maanantaina. Jaoin nuortenillassa ajatuksiani siitä, että Jumala ei ole luvannut uskoville helppoa tietä. Uskoontuloni jälkeen olen joutunut miettimään ennen itsestäänselvinä pitämäni mielipiteet uudelleen - joutunut puntaroimaan haluanko kuunnella ääntä jonka kuulen maailmasta, perheeltäni, ystäviltäni, ääntä, jota media pauhaa - vai haluanko luottaa Jumalan sanaan, luottaa siihen että Hänen tahtonsa minua kohtaan on oikea ja hyvä. Ennen luulin pyristeleväni vastavirtaan maailmassa.. väärässä olin! Olen valinnut yrittää elää Jumalan mielenmukaista elämää - miksi? Tällä viikolla ymmärsin, että Minä Rakastan Jumalaani. Luotan siihen että Jumalan tahto on hyvä minua kohtaan. Minulla on hyvä Jumala, josta en tahdo päästää irti.
Tällä viikolla, vaikka on tehnyt kipeääkin, olen saanut huomata, että seison tukevalla alustalla - kristuskalliolla. Minä en valahda sen läpi kaikennielevään synkkyyteen, niinkuin ennen olisin tehnyt. Jumala on antanut minun kirjaimellisesti tuntea seisovani tuolla kalliolla, siinä seison tukevasti, eikä askeleeni horju. Mietin, että kristuskallio ei ole mikään pieni kaistale kalliota, jonka päällä nipinnapin pysyn pystyssä. Ehkä jossain takanani on kallion rajat, ehkä siellä on kuilu, johon olisi helppo tipahtaa. Kun pidän katseeni Jeesuksessa, minun ei tarvitse murehtia siitä mitä on selkäni takana.
Eilinen nuortenilta oli aivan ihana. Huomaan että tunnen oloni seurakunnassa kotoisaksi - ympärilleni on alkanut kasvaa uudenlainen perhe, vanhoja ja nuoria, siskoja ja veljiä, lapsia, joita sama Isä rakastaa.
lauantai 20. marraskuuta 2010
perjantai 12. marraskuuta 2010
Jumalan edessä olen aseeton, alaston. Minulla ei ole mitään millä peittää itseäni, viattominkaan katseeni ei hämää Jumalaa. Ihmisille voin esittää ja aikani ehkä onnistunkin kaunistelemaan totuutta, mutta Jumala tietää asiat jo edeltäni. Minun ei tarvitse myöskään todistella Jumalalle mitään, Hän todella tuntee sydämeni ja tietää milloin olen tosissani.
Joskus kaikkivaltiaan katseen alla on vaikea olla. Kuitenkin Hänen katseensa on lempeä, Hänen tahtonsa on minua kohtaan hyvä. Välillä Hänen pitää ohjata minua hieman rajummin, mutta tiedän että Hän saattaa minut läpi vaikeuksieni.
Tänä syksynä käyn läpi jonkinlaista identiteettikriisiä. Välillä tekisi mieli jäädä peiton alle miettimään KUKA MINÄ OLEN. Mitä minä ajattelen asioista, mitä minä tahdon elämältäni. Ei hajuakaan. Tuntuu kuin leijailisin itseni vieressä. Välillä kuulen sen toisen, itseni siis, sanovan jotain, ikäänkuin testatakseen miltä joku ajatus kuulostaa ääneen sanottuna - olenkohan minä tätä mieltä?
Välillä tekisi mieli saada itkupotkuraivarikohtaus, olisi helppoa pitää kiinni vanhasta, tutusta ja turvallisesta, osaisi vastata kysymyksiin, koska kyllä minulla vuosi sitten oli selkeät mielipiteet asioihin.
Kuitenkin luulen, että on aika päästää vanhasta irti ja mennä eteenpäin, askel kerrallaan. Välillä otan askeleita taaksepäin. Rukoilen, että Jumala silloin on kärsivällinen ja auttaa eteenpäin. Rukoilen kärsivällisyyttä myös ympärilläni oleville ihmisille, heillä taitaa olla aivan yhtä hankalaa kanssani kuin itsellänikin. :)
Kaveri on menossa Viroon lähetysreissulle, innostuin minäkin aivan valtavasti näistä viron kielisistä lauluista:
Joskus kaikkivaltiaan katseen alla on vaikea olla. Kuitenkin Hänen katseensa on lempeä, Hänen tahtonsa on minua kohtaan hyvä. Välillä Hänen pitää ohjata minua hieman rajummin, mutta tiedän että Hän saattaa minut läpi vaikeuksieni.
Tänä syksynä käyn läpi jonkinlaista identiteettikriisiä. Välillä tekisi mieli jäädä peiton alle miettimään KUKA MINÄ OLEN. Mitä minä ajattelen asioista, mitä minä tahdon elämältäni. Ei hajuakaan. Tuntuu kuin leijailisin itseni vieressä. Välillä kuulen sen toisen, itseni siis, sanovan jotain, ikäänkuin testatakseen miltä joku ajatus kuulostaa ääneen sanottuna - olenkohan minä tätä mieltä?
Välillä tekisi mieli saada itkupotkuraivarikohtaus, olisi helppoa pitää kiinni vanhasta, tutusta ja turvallisesta, osaisi vastata kysymyksiin, koska kyllä minulla vuosi sitten oli selkeät mielipiteet asioihin.
Kuitenkin luulen, että on aika päästää vanhasta irti ja mennä eteenpäin, askel kerrallaan. Välillä otan askeleita taaksepäin. Rukoilen, että Jumala silloin on kärsivällinen ja auttaa eteenpäin. Rukoilen kärsivällisyyttä myös ympärilläni oleville ihmisille, heillä taitaa olla aivan yhtä hankalaa kanssani kuin itsellänikin. :)
Kaveri on menossa Viroon lähetysreissulle, innostuin minäkin aivan valtavasti näistä viron kielisistä lauluista:
perjantai 5. marraskuuta 2010
Kulttuuria
Kävimme 3.11 eli keskiviikkona luokkaretkellä Helsingissä. Päivän aikana näimme kansalliskirjaston, kirjasto kympin, taide ateneumin ja kiasman.
Koska opiskelen kirjastoalalle, luulisi että olisin ollut eniten innoissani kansalliskirjastosta. Paikka todellakin oli vaikuttava vanhoine natisivine lattioineen, kapeine käytävineen ja upeine kattomaalauksineen, mutta koska minulle tuli sellainen olo, että kummitukset tulevat esiin heti kun täällä valot sammuu ja viimeinen työntekijä lähtee kotiinsa, niin en halua missään tapauksessa kuvitella työskenteleväni kyseisessä paikassa tulevaisuudessa...:D
Kirjasto 10 oli kirjastokohteista enemmän makuuni. Kyseessä on siis musiikkikirjasto Helsingin keskustassa. Tunnelma kirjasto 10ssä oli nuorekas ja rento ja asiakkaat ovat tervetulleita viihtymään. Asiakkaat voivat mm lainata soittimia, levyttää kirjaston studiossa tai järjestää esiintymisen kirjaston "stagella". :) Itselle tuli ainakin olo että todellakin voisin viihtyä täällä!
Lempparikohteeni oli Ateneum, jossa en aikaisemmin ollut päässyt vierailemaan. Pääsimme oppaan kanssa kiertämään peruskokoelman ja näkemään Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin teoksia. Oli hauska nähdä tuttuja maalauksia, kuten Haavoittunut enkeli ja Taistelevat metsot, ihan lähietäisyydeltä. Opas, joka osasi kertoa yksityiskohtia taiteilijoiden elämästä ja elämänvaiheista taulujen maalaushetkellä, teki kierroksesta antoisaman kuin mitä se olisi ollut jos yksin olisin kiertänyt paikassa. Taide Ateneum rakennuksena on todella kaunis ulkoa ja sisältä. Portaikon nähdessäni juolahti mieleen järjestetäänkö täällä häitä..:D
Kiasmassa päänäyttely CREAM esitteli Damien Hirstin ja muiden brittitaiteilijoiden teoksia. Hirstin teoksissa teemoina ovat mm elämä, kuolema, uskonto, rakkaus.. Suuria aiheita.
Hirstin esillä olevia teoksia olivat mm For the love of God, Hallelujah 2 ja Katukaa. For the love of God oli versio Hirstin timanteilla päällystetyistä pääkalloista. Hallelujah 2 ja Katukaa olivat suuria ikonien kaltaisia teoksia, joissa Hirst käyttää oikeita kuolleita perhosia. Lähinnä jäin miettimään teosten nimiä ja tarkoitusperiä. Minua näyttely ei oikein vakuuttanut. Voinko tehdä mitä vain ja selittää sen taiteella. Ovatko kuolleet perhoset taidetta vai olisiko asian voinut kertoa maalatuilla perhosille? Elämä, kuolema, uskonto, ovat suuria, yleisöön vetoavia aiheita, mutta yritetäänkö niillä vain vetää yleisöä, ilman mitään oikeaa sanottavaa. Liitin linkit alapuolelle, joten voit miettiä asiaa itse, jos et ole menossa paikan päälle :)
Yleensä pidän nykytaiteesta enemmän kuin esittävästä taiteesta(vaiko naturalistiseksiko taiteeksi sitä kutsutaan), mutta tällä kertaa perinteinen Ateneum kyllä hakkasi modernin Kiasman :)
Damien Hirst:For the love of God/Jumalan rakkauden tähden
Damien Hirst: Hallelujah 2
Kansalliskirjasto
Kansalliskirjasto
Ateneum
Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka
ps. kuvat eivät ole itseni nappaamia vaan googletin ne :>
Koska opiskelen kirjastoalalle, luulisi että olisin ollut eniten innoissani kansalliskirjastosta. Paikka todellakin oli vaikuttava vanhoine natisivine lattioineen, kapeine käytävineen ja upeine kattomaalauksineen, mutta koska minulle tuli sellainen olo, että kummitukset tulevat esiin heti kun täällä valot sammuu ja viimeinen työntekijä lähtee kotiinsa, niin en halua missään tapauksessa kuvitella työskenteleväni kyseisessä paikassa tulevaisuudessa...:D
Kirjasto 10 oli kirjastokohteista enemmän makuuni. Kyseessä on siis musiikkikirjasto Helsingin keskustassa. Tunnelma kirjasto 10ssä oli nuorekas ja rento ja asiakkaat ovat tervetulleita viihtymään. Asiakkaat voivat mm lainata soittimia, levyttää kirjaston studiossa tai järjestää esiintymisen kirjaston "stagella". :) Itselle tuli ainakin olo että todellakin voisin viihtyä täällä!
Lempparikohteeni oli Ateneum, jossa en aikaisemmin ollut päässyt vierailemaan. Pääsimme oppaan kanssa kiertämään peruskokoelman ja näkemään Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin teoksia. Oli hauska nähdä tuttuja maalauksia, kuten Haavoittunut enkeli ja Taistelevat metsot, ihan lähietäisyydeltä. Opas, joka osasi kertoa yksityiskohtia taiteilijoiden elämästä ja elämänvaiheista taulujen maalaushetkellä, teki kierroksesta antoisaman kuin mitä se olisi ollut jos yksin olisin kiertänyt paikassa. Taide Ateneum rakennuksena on todella kaunis ulkoa ja sisältä. Portaikon nähdessäni juolahti mieleen järjestetäänkö täällä häitä..:D
Kiasmassa päänäyttely CREAM esitteli Damien Hirstin ja muiden brittitaiteilijoiden teoksia. Hirstin teoksissa teemoina ovat mm elämä, kuolema, uskonto, rakkaus.. Suuria aiheita.
Hirstin esillä olevia teoksia olivat mm For the love of God, Hallelujah 2 ja Katukaa. For the love of God oli versio Hirstin timanteilla päällystetyistä pääkalloista. Hallelujah 2 ja Katukaa olivat suuria ikonien kaltaisia teoksia, joissa Hirst käyttää oikeita kuolleita perhosia. Lähinnä jäin miettimään teosten nimiä ja tarkoitusperiä. Minua näyttely ei oikein vakuuttanut. Voinko tehdä mitä vain ja selittää sen taiteella. Ovatko kuolleet perhoset taidetta vai olisiko asian voinut kertoa maalatuilla perhosille? Elämä, kuolema, uskonto, ovat suuria, yleisöön vetoavia aiheita, mutta yritetäänkö niillä vain vetää yleisöä, ilman mitään oikeaa sanottavaa. Liitin linkit alapuolelle, joten voit miettiä asiaa itse, jos et ole menossa paikan päälle :)
Yleensä pidän nykytaiteesta enemmän kuin esittävästä taiteesta(vaiko naturalistiseksiko taiteeksi sitä kutsutaan), mutta tällä kertaa perinteinen Ateneum kyllä hakkasi modernin Kiasman :)
Damien Hirst:For the love of God/Jumalan rakkauden tähden
Damien Hirst: Hallelujah 2
Kansalliskirjasto
Kansalliskirjasto
Ateneum
Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka
ps. kuvat eivät ole itseni nappaamia vaan googletin ne :>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)