"Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa..Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.."

Vanhat kummitukset haahuilevat mielessäni ja suoraan sanottuna OLEN PERINPOHJAISEN KYLLÄSTYNYT NIIHIN. Olo on tunkkainen, välillä käy mielessä, onko mikään muuttunut? Tappelen samoja asioita vastaan kuin kymmenen vuotta sitten.
Tiedän, teoriassa, että jokainen on tärkeä ja arvokas sellaisena kuin on. "Viat" vain täydentävät ja kirkastavat sitä tosi asiaa, että Jumala rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

Ymmärrän ja omaksun tämän muiden kohdalla paitsi itseni.. Itselleni asetan ehtoja, että pitää olla tämän ja tämän kaltainen, että kelpaa. Haluaisin luovuttaa. Olen väsynyt miettimään minkälaisena, minkä näköisenä kelpaisin ihmisille, minkälaisena, minkä näköisenä kelpaisin Jumalalle. En kertakaikkiaan jaksa tätä ajatuksieni hitaasti kiihtyvää oravanpyörää.

Huomaan olevani vanhalla polulla, mutta en tiedä missä on hätäkatkaisin, millä saan muunnettua suuntaa.

"I give up trying to earn Your love,
I just look above, up to You."