sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Uskalsin kutsua Häntä isäksi

Uskalsin kutsua häntä isäksi on Bilquis Sheikhistä kertovan kirjan titteli, mutta se sopii hyvin tämän kertaisten ajatusteni otsikoksi. Pari viikkoa ennen kirjan lukemista päästin rukoillessani suustani sanan "isi". Kauhistuin! Ajattelin että isi on aivan liian intiimi sana käytettäväksi Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Herra, Jumala, Kaikkivaltias - Isäkin, ovat vielä sopivan etäisiä ja asiallisia nimiä Jumalalle. Kuitenkin kun päästin tuon sanan suustani, se maistui hyvältä ja tunsin todella olevani lähempänä Jumalaa.

Unohdin asian pariksi viikoksi, mutta tällä viikolla luin tuon Uskalsin kutsua häntä isäksi kirjan. Samalla uskalsin alkaa kokeilemaan tuota isi sanaa. Kutsuessani Jumalaa Isiksi, tunsin humpsahtavani syvemmälle Jumalani tuntemisessa, ja mietin että todellako tämä voi olla VIELÄ mahtavampaa mitä tähän asti! Vastaus on kyllä! Kutsuessani Isääni isiksi näin ensimmäistä kertaa ikäänkuin Jumalan kasvot edessäni. Tunsin istuvani Hänen polvellaan ja puhuvani Hänelle suoraan, ilman välikäsiä. Ensimmäistä kertaa tunsin todella puhuvani suoraan Isälle, sen sijaan että tuntisin huutavani tuuleen ja toivovani, että joku veisi viestin hänelle perille. Vaikea selittää kaikkea tuohon liittyvää..

Samalla tajusin, että olen vasta raapaissut pintaa. Isä kaipaa olla lähempänä minua! Jumalan lähellä olo on jotain mistä minulla ei ole vasta kuin pienenpieni aavistus.. ja silti jo nyt voin sanoa, että en ole ikinä tuntenut oloani yhtä hyväksi! Phuhhuh. Jumalalla on näytettävänään ja kerrottavanaan niin paljon asioita - vaikka minulla ei ole hajuakaan mitä se voisi olla. Tiedän kuitenkin varmaksi sen, että se on jotain mahtavaa! En malta odottaa että saan tutustua Häneen paremmin! ja kuitenkin..........

Tiedän myös sen että Jumalan ja minun suhde on molemminpuolinen. Se mitä ja missä tahdissa Jumala opettaa minulle itsestään ja elämästä riippuu paljolti siitä, mitä minä olen valmis kuulemaan, näkemään, ymmärtämään ja ottamaan vastaan. Varmasti hän "sallii" minulle sakkokierrokset monen asian kanssa, jos en itse ole valmis hyväksymään/näkemään/ottamaan vastaan sitä, mitä hän haluaisi minulle kertoa. Tiedän, että Jumala on valmis ottamaan minut lähelleen milloin tahansa - minä en osaa aina kuitenkaan avata sydäntäni ja mieltäni hänelle.

Bilquis Sheikhin Uskalsin kutsua Häntä isäksi kertoo miten Jumala kutsuu mm unien kautta pakistanilaisen musliminaisen uskoon ja elämään Hänen suunnitelmassaan. Pakko sanoa että aivan mahtimahtava kirja. Lue se :)

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Kiitos kirjavinkistä!
    Tuo aihe on minulle myös jollain lailla ajankohtainen. Löysin kirjastosta uuden (painettu 2010) kirjan, jonka nimi on Tuhlaaja-Isä, kirjoittaja Timothy Keller, amerikkalainen pastori ja kirjailija, kuntantaja on Päiväosakeyhtiö.
    Kirjassa käsitellään tuhlaajapoika-vertausta. Siinä todetaan mm. että vertauksessa on kaksi kadonnutta poikaa..."totunnaisten mittojen mukaan "paha" ja toinen "hyvä", mutta molemmat ovat vieraantuneita isästä. Isän täytyy mennä ulos kutsumaan kumpaakin rakkautensa juhlapitoihin." Jatkossa kirjoitetaan esim. .."että voimme kapinoida Jumalaa vastaan ja vieraantua hänestä joko rikkomalla hänen sääntöjään tai noudattamalla tarkoin niitä kaikkia." - - "jos näkee kovasti vaivaa ollakseen kunnon ihminen" - - "voi luulla, että hyvyys ja kunnollisuus ovat keino ansaita Jumalalta hyvä elämä". Nämä eivät ole ehkä parhaita lainauksia, mutta nämä tässä äkkiä poimin. Kirjassa siis paneudutaan myös vanhimpaan veljeen tarkkasilmäisellä tavalla. Minua ainakin on helpottanut kun olen lukenut siitä. Kirja on minulla vielä kesken, en ole sisäistänyt sitä. Tutulta minusta kuitenki tuntuu tuo vanhimman veljen tyyli orjuuttaa itseä sääntöjen tms. noudattamisella. Siten ei pääse tuntemaan Jumalan ehdotonta rakkautta.

    En tiedä sopiko tämä sinun tilanteeseesi, mutta tuli mieleeni, että olet tärkeällä paikalla kun tunnet Jumalan rakkautta. Se tuli myös mieleeni, ettei meidän tarvitse pingoittaa Jumalan edessä.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Empä ole ajatellut tuhlaajapoika-vertausta tuolta kannalta.. mielenkiintoista! On niin paljon asioita ja näkökulmia, joita ei itse huomaa havaita. Pitäisi olla "sopivasti rento" ja luottaa siihen että Jumala tekee meissä työtään :) Kiitoksia siis itsellesikin kirjavinkistä, pitää käydä kirjastosta etsimässä tuo :)

    VastaaPoista