Homoilta

Tunnen jonkinlaista sisäistä pakkoa ottaa kantaa paljon kuohuttaneeseen, kakkoselta 12.10 lähetettyyn Homoilta ohjelmaan..

Homoillassa keskusteltiin siitä tulisiko samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksyä. Ohjelman aikana ja jälkeen kirkosta eronneita on yhteensä yli 2000.
2000 eronnutta jäsentä aiheuttaa minussa oikeastaan sen ajatuksen, että kävipäs nopeasti ilmi kuinka monta nimikristittyä joukoissa seisoo. Kirkkoon kuuluminen ja siitä eroaminen on minusta uskon kysymys. Jos uskon Jumalaan, miksi eroan kirkosta? Jos en usko Jumalaan, kirkkoon kuulumiseni ei pelasta minua.

Asiasta kun asiasta on hankala keskustella kun toinen on puolesta ja toinen vastaan. Jos toinen on uskossa ja toinen ei, luulen että keskustelu pysyy usein juupas-eipäs-tasolla, koska tilanteessa usein törmää kaksi täysin erilaista arvomaailmaa. Yhteisymmärrystä tuskin syntyy, mutta ehkä sen ei aina tarvitse olla itsetarkoitus. Ehkä keskustelujen myötä opimme ymmärtämään minkälaisista lähtökohdista ja minkälaisten arvojen perusteella kukin rakentaa mielipiteensä asioista. Kuitenkin..Homoillassa yhtenä keskustelijana mukana ollut Sonja Falk sanoi blogissaan hyvin: "On kaikkien etu, että keskusteluissa tuodaan esille tämä kriittisyys juuri kristillisen uskon näkökulmasta. Tämä takaa, että samalla puhutaan aina myös homoseksuaalien ehdottomasta ihmisarvosta, siitä, että he ovat ihmisinä korvaamattoman arvokkaita, Jumalan kuvia. Näkökulma toimii siksi paineenpurkuventtiilinä. Jos kristillisestä näkökulmasta nouseva kriittisyys homoseksuaalista elämäntapaa kohtaan vaiennetaan, homokielteisyys ei katoa, vaan se saa yhteiskunnassa muotoja, joista puuttuu kristillisen uskon takaama täysi ihmisarvo homoseksuaaleille ihmisille. Jokainen voi miettiä, kuinka mielekäs olisi vastaava keskustelu, jossa kristittyjen sijasta istuisi joukko uusnatseja. Kristityt ovat tästä syystä homoliikkeelle rakkaita vastustajia, näin tahdon uskoa."

Homous ja siihen liittyvät kysymykset aiheuttivat minulle uskoontultuani harmaita hiuksia. Oli aika jolloin olin varma siitä, että olen homoseksuaali. Teini-iässä kuulin kristityiltä paljon tuhoa aiheuttavia kommentteja. Kommentit siitä miten homot kuuluvat roviolle, eivät rohkaisseet minua kääntymään Jumalan puoleen.
Raamattu puhuu kyllä rajuin sanakääntein homoudesta, eikä se ole helppoa kuunneltavaa ihmiselle joka kipuilee asian kanssa.
Monesti homoudesta puhutaankin väärällä tavalla ja väärillä sanoilla. Kun kuuntelen homokeskustelua seurakunnassa, helposti korvaan kuulostaa siltä, että tuomitaan ihminen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jumala ja seurakunta ei tuomitse homoa ihmisenä. Tämä onkin asia mikä minusta pitäisi tuoda esille kaikista kovaäänisimmin. Minusta homoseksuaalisuudesta ja raamatun suhtautumisesta siihen ei pitäisi puhua, muistamatta tuoda esille sanomaa Jumalan armosta. Uskon että monesti kyse onkin enemmänkin väärinkäsityksistä ja siitä että asiat ilmaistaan ehkä huonoilla sanavalinnoilla. Jumala todella rakastaa jokaista ihmistä. Ja hänen seurakuntansa kyllä tietää sen.

Oikeista vastauksista eri kysymyksiin ollaankin uskovien kesken hyvin montaa mieltä ja raamattua tulkitaan monin eri tavoin. Usko ei ole aivopesua vaan todellakin saa itse prosessoida asiat. Minun ei tarvitse heti ymmärtää ja asioita itse pureskelematta hyväksyä sitä mitä Raamatussa sanotaan. Me saamme esittää kysymyksiä, vaikkemme välttämättä löydä niihin (meitä tyydyttäviä) vastauksia. Olen kuitenkin varma, että näihin kysymyksiin löytyy kyllä yksi oikea vastaus ja niin kauan kun ihmiset tappelevat tulkinnoista, viime käsissä ainut joka voi täydellä varmuudella vastaukset tietää on Jumala.

Oman käsitykseni ja kokemukseni perusteella, homous ei ole valinta. En ajattele että kukaan "alkaa" homoksi tai että kukaan voisi valita, että nyt en ole homo. Miksi itse jäin alun shokin jälkeen seurakuntaan? Koska minut oli saavuttanut sanoma Jumalan armosta ja siitä että Jumala näkee minut sellaisena kuin olen ja (silti) rakastaa minua. Jumala rakastaa jokaista meistä. Me voimme jättää itsemme hänen käsivarsilleen juuri sellaisina kuin olemme. Jos Jumala haluaa osoittaa että meissä on jotain jota olisi hyvä pohtia ja muuttaa, hän kyllä puhuu sydämiimme ja auttaa meitä elämässämme. Meidän ei tarvitse tehdä mitään, Jumala tekee meissä työtään. Näin kävi myös minulle. Minä koen että entinen identiteettini oli seurausta haavoista, joita en olisi huomannut ajatella ilman Jumalan apua. Hän myös auttoi minua sitomaan nuo haavat. Silti en halua väittää sen menevän näin jokaisen kohdalla. Jumalalla on kuitenkin suunnitelma meidän jokaisen kohdalle ja hän auttaa meitä kasvamaan ja vapautumaan ja tulemaan omiksi itseksemme, sellaisiksi kuin hän on meistä kustakin yksilönä tarkoittanut. Se ei tapahdu päivässä, vaan ajan kanssa ja koskee myös paljon muuta kuin seksuaalista identiteettiämme.

Ohjelman tiimoilta eniten jäin ihmettelemään niitä, jotka eivät todellakaan ole uskossa, mutta silti he haluavat papin aamenen. Miksi? Tämä koskee niin homoja kuin heteroja. Avioliitossa on käsitykseni mukaan kysymys siitä, että halutaan tulla Jumalan kasvojen eteen hakemaan siunaus liitolle. Miksi halutaan päästä kirkkoon saamaan liitolle hyväksyntä Jumalalta, johon ei uskota? Pelkästä kapinasta?
En ole varma miten rekisteröity parisuhde eroaa oikeuksiltaan avioliitosta. Eroaako? Jos tähän kirkon ulkopuolella tapahtuvaan halutaan muutoksia, ymmärrän kyllä että sen he voivat tehdä.

Ohjelmassa puhuttiin paljon "vainoamisesta", sanottiin että uskovat vainoavat homoja. Kuitenkin avioliitto kysymyksessähän kirkkoon kuuluvat, Jumalaan ja hänen sanaansa uskovat, vain puolustavat omaa vakaumustaan ja omaa käsitystään siitä mikä on oikein. Myös median keskustelu aiheesta ja esim lehdistön otsikot aiheesta ovat olleet melkoisen puolensa valinneita, joten ihmetyttää että ketä oikeastaan vainotaankaan?

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausutko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." Luuk 6: 37-42

Aiheesta tuoreimmat uutiset ja keskustelut:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2264450


ps. muokkasin tätä tekstiä varmaan 30kertaa. Todellakin, on vaikea yrittää saada ajatuksensa sellaiseen muotoon että muut ymmärtäisivät ne kuten tarkoittaa :)