Kesä vaikuttaa olevan ohi, siitä merkkinä ainakin se, että jouduin eilen pistämään pipon lenkille. Kesällä on aina kevyt olo ja mieli aurinkoinen, lähestyvä pimeä ja talvi jännittävät. Syksy on ollut yleensä minulle aikaa joilloin alan nähdä merkkejä pikkuhiljaa hiipivästä (kaamos)masennuksesta. Postit jäävät avaamatta, roskat viemättä ulos. Jouluaattoon mennessä olen useampana viime vuotena herännyt lääkärin vastaanotolta. Mitenkä nyt käy? Tiedän että moni asia on muuttunut kuluneen vuoden aikana, voin katsoa taaksepäin ja olla onnellinen kuluneesta vuodesta. Monta asiaa olen pelännyt, mutta onnekseni saanut huomata pelkoni tyhjäksi. Sen valossa siis pitäisi osata olla jännittämättä ja luottaa, mutta huomaan että huijaan itseäni jos väittäisin ettei yhtään jännitä. Onneksi en ole yksin asian kanssa. Tämä jännittäminen käy kuitenkin vähän voimille.

Kesän loppumisen merkki on myös se, että uimahallit ovat avanneet jälleen ovensa. Uimahallista on tullut merkittävä paikka minulle ainakin siinä mielessä, että olen saanut siellä opetella monia asioita elämästä yleensä, juurikin kuluneen vuoden aikana. Uskoontulon jälkeen uskaltauduin ensimmäisen kerran yksin uimahalliin, ehdittyäni miettiä asiaa noin kolme vuotta. Sain huomata, että pystyn kohtaamaan pelkoni ja huomata selättäväni ne. Voin ja ennenkaikkea saan toteuttaa haaveitani - koko elämää ajatellen.
Viimeksi nyt koulun alkaessa mieleen hiipi taas levoton olo ja muistot edellisestä kouluajasta, jonka aikana luokassa istuminen ja ihmisten seurassa oleminen oli ajoittain miltein mahdotonta. Menin uimahalliin ja saunassa huomasinkin että nautin olostani, vaikka ympärilläni oli pienessä tilassa muitakin ihmisiä. Siis pystyn siihen! Mieleni yrittää monesti huijata minua, sanoo että nyt kannattaisi vähän epäillä pystytkö tuohon. Aikaisemmin, vuosi sitten ja sitä ennen, kävin uimassa ainoastaan järvessä. Vesi oli ainut paikka jossa pystyin rauhottumaan, vain pääni veden alle upottamalla ajatukseni lipuivat tiehensä ja sain olla hetken hiljaisuudessa. Niissä hetkissä maailma oli yhtäaikaa kiinni ja auki. Mutta kun nousin, maailma palautui ennalleen, meteli palasi päähäni.

Ensi lauantaina menen kasteelle. Se symbolisoi mm sitä, "mitä usko on sielussa vaikuttanut". Minun maailmassa ja sielussani usko on vaikuttanut jo monia asioita. Meteli on lakannut ja olen saanut monia muistutuksia elämän kauniista puolista. Se kaikkien tuntema sanonta sanoo että, "tärkeää ei siis ole päämäärä vaan matka itse". Väitän kyllä että tärkeää on tietää minne on matkalla, tärkeää on moni asia minkä matkalla oppii.

Jesus can you show me
Just how far the East is from the West
Cause I can't bear to see the man I've been
Come rising up in me again
In the arms of your mercy I find rest
Cause you know just how far the East is from the West
Casting Crowns - East to West

Tälläistä syksyä toivon: