Näin unta, jossa kalhasin meressä. Aurinko paistoi ja veden pinta, joka näytti jatkuvan pitkälle horisonttiin, kiilteli ihanasti. Veden pinnan alapuolella oli kuitenkin paljon kallioita ja onkaloita, ja noissa onkaloissa käärmeitä. Ne ikäänkuin nukkuivat - vaikka välillä raottelivat silmiään tai vaihtoivat asentoa. Kahlasin meressä ja pelkäsin, että ne iskisivät hetkellä minä hyvänsä.
Kuitenkin minulle jäi unesta tunne, että vaikka käteni hikosivat ja pelkäsin käärmeitä melkeimpä kuollakseni, olen melko varma että olisin voinut kumartua silittämään niitä, ilman että ne olisivat purreet.
Uni oli hyvin osuva viime aikojen, oikeastaan viimeisen vuodenkin, tapahtumiin. Vuosi sitten sain tulla uskoon - ja niin mahtavaa kuin se onkin, sen jälkeen onkin ollut paljon tekemistä menneiden asioiden selvittämisessä - ensin itselle ja sitten toisille. Kun tulin uskoon, sain syntini anteeksi Jumalalta ja Hänen Pyhä Hengensä muutti minuun asumaan. Uskoon tulo ei kuitenkaan tarkoittanut, että tuossa hetkessä olisin muuttunut täydelliseksi, virheettömäksi ihmiseksi. Uskoon tulo ei tarkoittanut sitä, että tästä eteenpäin hoidan kaikki asiani oikein, olenhan uskovainen. Vaikka tulin uskoon, olin sama ihminen, samoine vanhoine vuosien mittaan opittujen huonojen tapojeni kanssa.
Asia joka eniten on aiheuttanut hallaa ja surua elämässäni on ollut valehtelu. Opettelin valehtelemaan ehkä noin kahdeksannella luokalla. Elämässä oli, niinkuin monella teinillä onkin, paljon tyrskyjä. Opettelin ensin vaikenemaan ja siitä siirryin valehtelemaan (Heh, porttiteoria pätee tässäkin :D). "Kaikki hyvin", vaikka totuus olisi ollut jotain aivan muuta. Vuosien mittaan tuo itsepintainen tapa väittää kaiken olevan kunnossa sai mitä kummallisempia muotoja ja vei jälkeenkatsottuna järjettömiin tekoihin.
Vasta aivan viime päivinä olen saanut tunnustettua viimeiset elämässäni olleet valheet ja ristiriidat. Ajattelen, että nuo unessa olleet käärmeet ovat asioita, joita ennen salasin, joita häpesin ja peittelin. Olen ehdottoman iloinen, että nyt nuo asiat ovat tulleet valoon, unessa esiintyneet käärmeet olivat kesytettyjä. Ne ovat haamuja ja muistoja, tapahtuneista asioista, siitä miten asiat joskus olivat ja miten niistä jotkut vaikuttavat vielä tämän päivän arkeen. Iloisin olisin jos ei olisi ollut mitään tunnustettavaa, ei mitään asiaa millä satuttaa lähimmäistä. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi vaikka kuinka ja kuinka kauan asiaa kiertelisi ja yrittäisi toiseksi muuttaa.
Raamatussa sanotaan että olemme valon, emme pimeyden lapsia. "Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää samaan selville, mikä on Herran mielen mukaista." Voi että, kyllä tuo efesolaiskirjeen kohta on useammassakin asia yhteydessä pistänyt omatuntoon - ja ottanut päähän! Onko pakko, jos ei tahdo? :) Kauhean kiusallista tunnustaa, että kyllä, vielä olisi hieman tunnustettavaa. Raamatussa sanotaan myös, että totuus vapauttaa. Välillä mietin vapauttaako se tosiaan kaikkia osapuolia, myös sitä jolle totuuden kertoo - tunnustaa, että olen sinua pettänyt. Haluan uskoa että ajan myötä kyllä. Pistän kädet ristiin ja rukoilen, että näin on.
Kun tulin uskoon, Pyhä Henki muutti minuun. Tuona päivänä sain itselleni opettajan, joka on, nyt vuoden kestäneen matkani varrella, osoittanut minulle, mitkä asiat elämässäni kaipaavat muutosta ja neuvonut kuinka se tehdään (kuinka se voitaisiin tehdä). Niitä asioita onkin sitten riittänyt. :) Joissain asioissa olen pistänyt kovastikkin hanttiin. Vinkiksi sille, joka miettii kannattaako se..ehdottomasti ei. :) Sana "uskova" (ja hihhuli :D) ei siis ole minun sanakirjassani synonyymi täydelliselle, rehelliselle, mukavalle ja kaikinpuolin helpolle ihmiselle. Se on synonyymi ihmiselle, joka törttöilee kenties yhtä paljon kuin kuka tahansa, on välillä sietämättömän itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija, nirsoilee ruokapöydässä ja kiroilee liikenteessä; mutta joka on saanut osakseen Jumalan armon, joka on valinnut olla Jumalan puolella, jolla on halu muuttua ja elää Jumalan mielen mukaista elämää - halu opetella elämään valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti