Vapaus valita

Niskavillani nousivat tänään totaalisesti pystyyn - asiakas halusi minun etsivän hänelle saatananpalvonnasta kertovan kirjan. Eihän minun tiskin takana saisi mitenkään reagoida, eikä ilmeeni varmaan tilanteessa värähtänytkään. Silti sydämessäni kauhistuin ja hätäännyin kun katsoin tuota, viimeisillään raskaana olevaa, naista. Olisin halunnut kysyä: MITÄ SINÄ TÄSTÄ KIRJASTA HAET? Olin kertakaikkisen iloinen kun tuota kirjaa ei harjoittelupaikkani kirjastosta löytynyt. Huh! Toivon todella ja rukoilen että saatanan etsiminen jäi siihen.

Viime aikoina olen ollut monissa keskusteluissa joissa aiheena on ollut ihmisten pahuus tavalla tai toisella. Ihmiset todentotta saavat ja ovat saaneet uskomattoman määrän pahaa aikaan; ihmiset pystyvät sellaiseen pahuuteen, jota on inhimillisesti vaikea käsittää. On väkivaltaa, sotia, nälänhätää, ihmisoikeusrikkomuksia, luonnon tuhoamista.. Eräs ystäväni julistautuu ihmisvihaajaksi; hän vihaa lajiamme (tuosta varmaan käykin selväksi, että ystäväni ei ole uskovainen), koska tuhoamme ympäristöämme ja olemme itsekkäitä. Koska hän itsekin on ihminen, hän vihaa myös itseään. Toinen menetti uskonsa Jumalaan juutalaisvainojen takia. Kun puhutaan pahuudesta, nouseekin usein esiin kysymys "Jos Jumala on olemassa, miten tälläinen on mahdollista?"

Yrjö Jylhän suomentamassa runossa on kautta rantain hyvin sanottu se, mitä itse ajattelen tällä hetkellä pahuudesta ja sen suhteesta Jumalaan: ”Jos me seilaisimme merta,/ kunnes laiva uppos kerta,/ lapsellista siitä sentään/ merta syyttää ois." (Viimeinen Merilaulu).

Tuo tänään kohtaamani nainen osoittaa hyvin ihmisen ja maailman tilanteen: Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi. Jumala ei kuitenkaan halunnut ihmisen robottimaisesti ja sieluttomasti palvovan ja rakastavan itseään ja antoi siksi ihmiselle vapaan tahdon. Jumala antoi ihmiselle myös omantunnon ja vallan hallita kaikkea mikä maanpäällä elää ja liikkuu. Jumala halusi antaa meille mahdollisuuden itse valita haluammeko elää yhteydessä häneen ja hänen (hyvän) suunnitelmansa mukaan. Mutta aivan kuten surullisen kuuluisat Aatami ja Eeva, me jatkamme samalla tiellä kuin he: valitsemme edelleen selän kääntämisen Jumalan sanaa ja tahtoa vastaan. Sokeudumme vallan ja oman edun ajamisen himossamme ja valitsemme pahuuden.

Kuitenkin, siinä missä ihmisvihaaja-ystäväni toivoo pahan lajimme pikaista sukupuuttoa ja tuhoutumista maanpäältä, minä tunnen sääliä ihmisiä kohtaan. Katson maailmaa ja ajattelen, että ihmiset ovat eksyksissä ja elävät totuudesta osattomina. Ei juutalaisvainot olleet Jumalan suunnitelmissa, ei sota, nälänhätä, valheet ja väkivalta ole Jumalan suunnitelman mukaisia asioita. Nuo kaikki asiat ovat seurausta ihmisten valinnoista ja ajatusketjuista, joilla ei usein ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Jumala on surullinen kaikesta tästä. Kun Jumala loi maailman Hän "katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli hyvää." Tämä oli se mitä Jumala oli suunnitellut ja halunnut ihmiselle.

Useimmat unohtavat, että Saatanan valta maanpäällä on hyvin todellinen asia - hän hämmentää ja sekoittaa ihmisen mieliä, jotta he eivät näkisi totuutta. Se saa halujemme seuraamisen vaikuttamaan luonnolliselta oikeudeltamme, se saa himoitsemaan materiaalia ja hakemaan onnea rahasta, rakkaudesta, päihteistä..jne. Mikään noista asioista ei kuitenkaan täytä ihmisen sisintä lopullisesti - ja mitä kauemmin Paholainen saa juksattua ihmisiä, sitä onnellisempi se on. Uskomaton nykyihminen ei voi käsittää, että Jumalan herruuden tunnustaminen ja eläminen yhteydessä Häneen, Hänen mielensä mukaista elämää, onkin todellista vapautta, elämä vapaana orjuudesta!

Jumala valmisti Pojassaan meille tien valoon, vapauteen ja Elämään. Mitä tahansa valintoja olemmekin elämässämme tehneet, mitä tahansa rikkomuksia olemmekaan tehneet itsellemme ja lähimmäisillemme, meillä on tänä päivänä vapaus valita toisin; toinen tie ja totuus. Saamme valita antaa Pyhän Hengen muuttaa meihin, muuttamaan sydämiämme.

Johanneksen evankeliumissa on monelle tuttu kertomus aviorikoksen tehneestä naisesta. Se on kertomus Jeesuksen armosta ja uskosta siihen mitä tuo armo saa aikaan. Tuohon aikaan aviorikoksen tehneelle naiselle kuulunut rankaisu olisi ollut kivitystuomio. Fariseukset ja lainoppineet tulivat kysymään asiaan Jeesuksen mielipidettä (saattaakseen hänet ansaan, mutta jokatapauksessa). Jeesus vastasi "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Yksi kerrallaan miehet lähtevät pois. Jeesus kysyi naiselta: Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei" vastasi nainen. "En tuomitse minäkään." "Mene, äläkä enää syntiä tee. "

Omasta kokemuksestani voin sanoa että se rakkaus mikä sisältyy siihen että Jumala antaa syntini anteeksi sitä millään ansaitsemattani, saa ihmeitä aikaan! Se rakkaus antaa halun ja voiman elää uudenlaista elämää, johon pelkän pakon edessä ei koskaan pystyisi.