Love is in the air!

Jouluaatto, Vapahtajamme syntymäpäivä, lähenee loppuaan. 2000 vuotta sitten Jumalan pelastussuunnitelma sai konkreettisesti alkujysähdyksensä. On ollut hyvä aika palauttaa mieleen tuo asia ja muistella sitä, mitä omassa elämässä ja sisimmässä on tuon totuuden avauduttua tapahtunut.

Joitakin päiviä sitten kirjoittelin näin:

Petrus Ahosen laulu kolahti tänään taas

"Hyvä oot, väkejä pelastaja,
uskossa saamme sinut kohdata."

Petruksen laulu sai heräämään siihen että todellakin, vain uskossa saamme kohdata Hänet ja nähdä Hänet! Halleluja, kiitos Isä! Kiitos siitä että saan olla uskossa, siitä hyvästä, että laput ovat pudonneet silmiltäni ja saan nähdä sinun kättesi jäljet kaikkialla ympärilläni, saan nähdä ja tuntea, että meillä ON elävä, todellinen Jumala joka toimii! Ympäri maailmaa, joka päivä! Jumala rakastaa samalla tavalla jokaista, jo hänet löytänyttä kuin sitä joka vielä on eksynyt, vaikka vasta nyt sen näen. Hän antaa auringon paistaa samalla tavalla niin uskovalle kuin uskomattomalle, vaikka vasta tällä puolella huomaan sen.

Kun viimepäivinä olen lukenut Raamattua, näen siinä Jumalan uskomattoman suuren hellyyden ja huolenpidon meitä ihmisiä kohtaan. Näen että Hän kuin epätoivoisesti tahtoisi pitää meistä aivan jokaisesta huolta ja katsoa ja varmistaa, että meillä on kaikki hyvin. Jumala katsookin aivan meidän jokaisen perään, Hän näkee jokaisen askeleemme, eikä yksikään ajatuksemme ole Häneltä salassa. Aina Hän ei voi suojella meitä, silloin kun me emme tunne häntä tai halua tuntea Häntä. Jumala on antanut meille Raamatussa käskyjä meille. Ennen nuo lait ja käskyt, ehkä jo ihan (minua ei määräillä-)periaatteen vuoksi, nostivat niskavillani pystyyn. Nyt olen saanut pysähtyä, karistaa ylpeyteni ja ennakkoluuloni harteiltani, ja nähdä noiden käskyjen todellisen sisällön: että ne ovatkin Isän ohjeita meille, jotta meillä olisi hyvä olla. Noiden käskyjen tarkoitus on todellakin varjella meitä satuttamasta itseämme, jotta säästyisimme niiltä syviltä haavoilta ja arvilta, joita moni meistä on hänestä erossa elämällä ehtinyt hankkia. Jumala rakastaa minua ja sinua niin paljon! Eikä halua nähdä meidän kärsivän. Se elämä ja elämäntyyli jota maailmassa arvostetaan ja pidetään oikeana, aiheuttaa väkisten kärsimystä, jota meidän ei ole tarkoitettu kärsivän. Kärsimys tulee viimeistään siinä kohdassa kun ymmärtää Jumalan rakkauden ja suunnitelman meitä kohtaan: Ymmärtää, että näin sen olisi pitänyt kaikenaikaa olla.
Sanonta rakkaus parantaa, pitää kuitenkin ja todellakin paikkansa, ja Jumala on rakkaus. Tuon faktan pohjalta voi miettiä mitä Jumalasta, Hänen kanssaan elämisestä ja ilman Häntä elämisestä kerrotaan tutussa kolossalaiskirjeen kohdassa:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Yksi kohta raamatussa on viime aikoina liikuttanut minua erityisesti: Mooseksen kirjassa kerrotaan kuinka Jumala loi kaikki eläimet ja toi ne ihmisen luo, nähdääkseen kun tämä antaa kullekkin oman nimen. Hymy tulee huulille väkisten kun ajattelen tuota näkyä :) Näen Jumalan innostuneet, kirkkaat kasvot kun hän seuraa mitkä nimet hänen lapsensa, ihminen, keksisi kaikille eläimille. Tuossa pienessä kohtauksessa todellakin näkee koko jutun ytimen: Sen että Hän on meidän Isämme ja me olemme Hänen rakkaita lapsiaan!
Raamattu on täynnä tuollaisia kohtauksia, mistä Jumalan rakkaus oikein huokuu läpi :) Suurin noista kohtauksista tietysti on Jeesuksen elämä ja ristiin naulitseminen: Jotta me voisimme elää yhteydessä toisiimme,Isä ja lapsi!