Jumalan edessä olen aseeton, alaston. Minulla ei ole mitään millä peittää itseäni, viattominkaan katseeni ei hämää Jumalaa. Ihmisille voin esittää ja aikani ehkä onnistunkin kaunistelemaan totuutta, mutta Jumala tietää asiat jo edeltäni. Minun ei tarvitse myöskään todistella Jumalalle mitään, Hän todella tuntee sydämeni ja tietää milloin olen tosissani.
Joskus kaikkivaltiaan katseen alla on vaikea olla. Kuitenkin Hänen katseensa on lempeä, Hänen tahtonsa on minua kohtaan hyvä. Välillä Hänen pitää ohjata minua hieman rajummin, mutta tiedän että Hän saattaa minut läpi vaikeuksieni.
Tänä syksynä käyn läpi jonkinlaista identiteettikriisiä. Välillä tekisi mieli jäädä peiton alle miettimään KUKA MINÄ OLEN. Mitä minä ajattelen asioista, mitä minä tahdon elämältäni. Ei hajuakaan. Tuntuu kuin leijailisin itseni vieressä. Välillä kuulen sen toisen, itseni siis, sanovan jotain, ikäänkuin testatakseen miltä joku ajatus kuulostaa ääneen sanottuna - olenkohan minä tätä mieltä?
Välillä tekisi mieli saada itkupotkuraivarikohtaus, olisi helppoa pitää kiinni vanhasta, tutusta ja turvallisesta, osaisi vastata kysymyksiin, koska kyllä minulla vuosi sitten oli selkeät mielipiteet asioihin.
Kuitenkin luulen, että on aika päästää vanhasta irti ja mennä eteenpäin, askel kerrallaan. Välillä otan askeleita taaksepäin. Rukoilen, että Jumala silloin on kärsivällinen ja auttaa eteenpäin. Rukoilen kärsivällisyyttä myös ympärilläni oleville ihmisille, heillä taitaa olla aivan yhtä hankalaa kanssani kuin itsellänikin. :)

Kaveri on menossa Viroon lähetysreissulle, innostuin minäkin aivan valtavasti näistä viron kielisistä lauluista: