Olen näköjään kehittänyt uuden riippuvuuden vanhojen tilalle. Riippuvuuden Pyhään Henkeen ja Jumalan läsnäoloon. Menee päivä etten pysähdy miettimään Jumalaa tai tunne Hänen läsnäoloaan, jo seuraavana päivänä pelko täyttää mieleni ja kaipaan Jumalan puoleen. Tiedän järjelläni, koska olen siitä lukenut, ettei hän ikinä jätä minua, mutta silti kaipaan Hänen kättään olkapäälläni ja henkeään vierelläni, Hänen konkreettista läsnäoloaan. Huonosti sanottu, onhan Hän kanssamme aina. En vain itse sitä aina osaa huomata. Kuulin tänään ihanan todistuksen Uskon perusteet-kurssilla. Siellä eräs henkilö kertoi, että hänellä oli ollut tunne, että Jumala on jossain kaukana, etäisenä ja hän mietti että mitä tämä on ja pelkäsi että onko Jumala hylännyt hänet. Tämä henkilö oli lähteny lenkille ja vastaan oli tullut toinen lenkkeilijä. Lenkkeilijä oli ohikulkiessaan hihkaissut tälle henkilölle, että "Jeesus pelastaa". Ja sama takaisin palatessa: "Jeesus pelastaa." Miten ihana johdatus ja muistutus meille. :) Jumala kyllä kuulee rukouksemme ja tietää ajatuksemme ja Hän vastaa aina ajallaan ja oikealla tavalla, jonka Hän tietää. Hän riittää meille kaikille, ei vain pienenä palana, vaan me jokainen saamme Hänen jakamattoman huomion ja rakkauden. En tätä kykene järjellä ymmärtämään, Jumalan suuruutta. Hän jaksaa meille jokaiselle pelkäävälle ja epäröivälle osoittaa että Hän on meidän kanssamme, eikä jätä meitä. Kiitos Isä siitä.