Näin mietin jokunen/ pari kuukautta sitten:

"Yhden sanan varaan, kaadan koko elämäni. Koko tämän tarinan; kuinka minä tulin tänne ja kuka minä olen tänään. Kaikki murtuneet kohdat, kaikki varjossa kasvaneet haaveet,kaikki eiliset ja kaikki mitä voisi olla, yhden sanan varaan: Auta."

Rukoilulla on valtava voima. Mahtavaa ettei meidän tarvitse opetella monimutkaisia värssyjä saadaksemme yhteyden Isään, yksi sana, kuiskaus, ajatus riittää. Jumala tietää kyllä jo muutenkin.

"Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen." psalm 34:5-9

Tekisi mieli muuttaa tuo loppu muotoon "onnellinen se, joka saa turvata häneen." Rukoilen, että Jumala kirkastaisi kasvojaan ihmisille, ihmisille jotka ovat yksinäisiä, peloissaan ja väsyneitä. Rukoilen, että he saisivat kokea saman rakkauden minkä minä olen saanut kokea.