Kiitos siitä Isä, että sinä tiedät kuinka tyhjiä ovat lupauksemme ja kuinka huonoja hyvät aikomuksemme. Kiitos siitä rakas taivaan isä, että sinä tunnet meidät ja katsot meihin lempeästi. Kiitos Isä että sinä olet suurin, kiitos siitä että elämäni on sinun käsissäsi. Kiitos siitä että sinun puoleesi voin kääntyä iloiten tai neuvoa ja lohtua hakien. Vuoret kumartavat nimeäsi ja maa tärisee voimastasi. Kiitos siitä että sinä pidät meistä huolen. Kiitos siitä että sinä näet meistä jokaisen. Kiitos siitä että mikään paikka ei ole sinulle salainen. Kiitos siitä että näet meistä pienimmän ja vähäisimmän. Kiitos siitä että suojelet meitä kädelläsi, kiitos siitä että aikomuksesi meitä kohtaan ovat hyviä. Kiitos rakas taivaan isä siitä että pidät meidät nöyränä edessäsi, kiitos siitä että ohjaat oikealle tielle. Kiitos siitä että korjaat sydämiämme ja murtuneen mielen. Kiitos siitä että olet heikkoudessamme vahva. Kiitos siitä että olet meidän jokaisen isä, kiitos siitä että rakkautesi riittää meille kaikille. Kiitos siitä että sinä kaipaat meidän jokaisen lähelle. Kiitos siitä että sinun suunnitelmasi ovat ylivertaisia. Kiitos siitä että olen vain ihminen. Kiitos siitä että sinä tiedät paremmin.

Tänään on syntymäpäiväni. Olen ollut hieman lapsellinen asian suhteen, koska en tällä kertaa suostunut ajattelemaan, että se on vain päivä muiden joukossa. Kehoituksista huolimatta. :D Vuosikausiin olen iloinen siitä, että olen syntynyt! Miten mahtavaa elämä on! Miten jännittävää elämä on. Miten mahtavaa, että saan olla osa tätä kaikkea. Kyllä sitä sietää juhlia, että vihdoin tajuaa asian!

Yritän opetella siihen, että saan tehdä asiat omalla tavallani. Minulla saa olla omat, muiden mielipiteistä eriävät ajatukset. En ole muita huonompi, eikä ajatukseni ole muiden ajatuksia vähäisempiä. Minun mielipiteeni on tärkeä, siinä missä muidenkin. Tässä mantrani jota hoen ja opettelen.

Yritän muuttaa vanhoja tapojani, mutta huomaan kuitenkin itse hangoittelevani vastaan. Suutun ja hermostun kun "en saa" tehdä jotain, vaikka tosiasiassa tiedän etten sitä sydämessäni haluaisikaan. Luulen kapinoitsevani Jumalaa vastaan, vaikka tosiasiassa kapinoin vain itseäni vastaan. Ei Jumalalle ole siitä hyötyä että minä teen hänen tahtonsa mukaan. Kompastun ja turhaudun, kun en taas kuuntele sydäntäni. Surkeaa. Teen totisesti usein sen mitä en halua tehdä ja jätän tekemättä sen mitä haluaisin tehdä. "Huomaan siis, että minua hallitsee tälläinen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. - En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo. -Minä kurja ihminen!" AAMEN :D Kiitos Jumalalle armosta. Kiitos siitä että Hän todella tuntee sydämemme ja on kärsivällinen. Haluaisin osata luovuttaa, tyytyä siihen että Jumala totisesti on minua suurempi ja Hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä. Parempi olisi siis kuunnella. :)